Tämä tarina kertoo, kuinka koulukiusatusta porilaispojasta tuli tabuja rikkova ilmiö – ja miten hän aikoo selvitä voittajana popteollisuuden armottomasta kilpailusta.
Aamu ei lähde käyntiin ennen kuin Britney Spears soi. Tuure Boeliuksen manageri käynnistää soittolistan kännykästään.
Studion nurkassa Helsingin Suvilahdessa istuu Tuure, 18-vuotias helsinkiläistynyt porilainen. Tuure Boelius taas on kimaltava pop-idoli – hahmo, jonka Tuure nyt itsestään rakentaa.
Gimme More, anna lisää, Spears voihkii. Boelius tanssii vahalattialla musiikin tahtiin.
– Britneyssä on paljon eri tasoja, hän analysoi.
– Hän oli niin nuori, kun kohosi supersuosioon. Välillä on ollut rankkaa, mutta silti hän nousi ja teki menestyslevyjä. Hänen elämänsä on superkiehtova!
Boeliuksen ääni on luonnossa matalampi ja rauhallisempi kuin levyillä, tv:ssä ja Youtube-videoilla. Nyt puhuukin yksityishenkilö eikä pop-idoli. Heissä on paljon samaa, mutta ero on selvä.
Tuure tekee asioita, joita Tuure Boelius ei tee.
Tuure tekee ja puhuu asioita, joita Tuure Boelius ei tekisi tai puhuisi. Niistä ei kerrota tässäkään jutussa, sillä yksityishenkilö Tuuren elämä kuuluu vain hänelle.
Pop-idoli Tuure Boelius sen sijaan on kaikkien yhteinen. Idolin rakennusaineet löytyvät valtavasta kassista: hiusvaha- ja lakkapurnukoita, meikkejä ja kirkkaanvärisiä housuja. Kohta hän saa pintaansa kimaltavan, väreissä kylpevän vartalomaalin.
Boelius ei tingi glamourista edes nesteytyksessä, vaan juo vettä vip-bileiden samppanjapullolta näyttävästä kullanvärisestä täyttöpullosta.
Managerin läppäri toimii peilinä. Boelius pöyhöttää vaalean kuontalonsa taivaisiin. Ensimmäinen osa Tuure Boeliuksesta on valmis.
Boelius on tämän päivän poptähti, mutta se ei hänelle riitä. Jos kaikki menee kuten Boelius ja hänen taustavoimansa kaavailevat, hän on myös tulevaisuuden pop-ikoni.
Aloittelija
Jos suomalaiseen ammattiylpeyteen on joskus liitetty vaatimattomuus, niin enää ei. Siitä on kiittäminen Alman, Cheekin ja Antti Tuiskun kaltaisia poptähtiä, jotka antavat itsevarmuutensa paistaa.
Tuure Boelius ei arastele sanoa, että hän aikoo kymmenen vuoden päästä esiintyä täydelle Olympiastadionille.
– Haluan Suomen suurimmaksi artistiksi, hän ilmoittaa.
Boelius ihailee tapaa, jolla Britney Spearsista tuli ikoni. Hän toivoo, että voisi joskus vaikuttaa muotiin yhtä voimakkaasti kuin Spears punaisella lateksipuvullaan.
Gimme More -kappaleessa Spears purkaa tuntojaan, kun teinihysteria oli jäänyt taakse ja palvonnan kohteena paistattelu alkanut vaatia veroa. Kappale on nurkkaan ahdistetun idolin hätähuuto.
Tuure Boeliuksen ei vielä tarvitse huutaa. Hän on 18-vuotias ja julkaisemassa ensi vuoden alussa uransa ensimmäisen albumin. Sinkkujulkaisut päätyvät järjestään listojen kärkisijoille, joten pitkäsoitollekin voi turvallisesti ennustaa menestystä.
Varsinainen haaste häämöttää tulevaisuudessa: kuinka tehdä räjähdysmäisesti käynnistyneestä urasta kestävä.
Siitä Boelius sanoo pian painavan sanansa, mutta ensin muistellaan mistä kaikki lähti.
Villi lapsi
Boelius ei ole tehnyt ”oikeita töitä” käytännössä koskaan, vaan suoritti koulun pakolliset työelämään tutustumisetkin Porin teatterissa.
Tuure Boelius on edennyt osittain siksi, että itsensä myyminen käy häneltä luontevasti. Hän soitti teininä tuottajaveteraani Pekka Ruuskalle ja tarjoutui allekirjoittamaan levytyssopimuksen. Diilihän siitä tuli.
Pohjalla oli vuosien balettiharrastus tanssikoulussa Porissa. Näyttämölle Boelius päätyi, kun Porin Sound of Music -musikaaliin haettiin laulutaitoisia lapsinäyttelijöitä. Boelius esiintyi musikaalissa melkein kolme vuotta. Kun rupeama oli ohi, hän oli jo pitkällä murrosiässä.
– Ja todella villi, hän huokaisee ja nauraa.
Ohjaaja Reija Wäre tuli Poriin tekemään Housut pois -musikaalia ja kysyi teatterilta, onko siellä poikia.
Wäre sai kuulla, että yksi olisi, mutta hän on ehkä vähän liian villi.
– Reija kuitenkin halusi mut. Teatterinjohtaja totesi, että palkkioni pysyy samana, ja Reija näytti peukkua. Sanoin, että palkka voisi olla vähän suurempi. Sain työn ja palkankorotuksen, Boelius muistelee.
Seuraavaksi hän esiintyi pienessä mutta näkyvässä roolissa Tom of Finland -musikaalissa Turun Logomossa. Samoihin aikoihin hänen tubevideoistaan tuli viraali-ilmiöitä, somen yleisömenestyksiä.
Tuure Boelius ollut ”oikeissa töissä” vain kerran. Katso videolta, miksi lyhyestä lapsuuden kesätyörupeamasta on hyötyä myös nyt, kun Boelius yrittää rakentaa itsestään Suomen suurinta tähteä:
Moniammattilainen
Boelius suunnittelee uraansa tulevaisuuden välineillä. Kuten kaikessa työelämässä, päivän sana popteollisuudessa on moniammatillisuus. Boeliuksen kohdalla se tarkoittaa, että muusikon osaaminen ja näkyvyys jakautuvat useille alustoille. Hän paitsi laulaa, myös esiintyy tv:ssä, tanssii, näyttelee – ja tubettaa.
Ensimmäistä kertaa Boelius tubetti 14-vuotiaana. Hänestä tuli nopeasti yksi maan suosituimmista ja parhaiten tienaavista tubepersoonista.
Boelius takoo yhä tubessa sekä näkyvyyttä että tuloja. Samalla suoratoistovideot ovat muuttuneet sivubisnekseksi, jonka ainoa tarkoitus on palvella hänen todellista tähtäintään, poptaivaan supertähteyttä.
Boelius opettelee yhä annostelemaan ulkomusiikillista julkisuutta niin, että se tukee hänen unelmaansa eikä tule sen tielle. Kun julkkis näkyy monella kanavalla, hän saa helposti pinnallisen tyrkyn leiman.
– Joidenkin on vaikea erotella, olenko lintu vai kala.
Tubetaustan vuoksi moni luokittelee Boeliuksen turhaksi. Jotta hän voi rakentaa itsestään vakavasti otettavan muusikon, hänen on hiottava brändiään.
– En tee niin montaa asiaa kuin ihmiset luulevat. Joidenkin on silti vaikea erotella, olenko lintu vai kala, hän sanoo.
– Vieroksun julkkis-sanaa. Siitä tulee mieleen… noh, en usko turhaan julkisuuteen, mutta sellainen julkisuus, jota en arvosta.
Boeliukselle asiasta ei ole epäselvyyttä. Kaiken on palveltava hänen kasvamistaan paremmaksi artistiksi.
– Teen vain juttuja, jotka tukevat mun musatyötä. On pakko tehdä valintoja.
Eräästä reality-ohjelmasta Boelius sanoo kieltäytyneensä, mutta oikein hyödynnettynä tositelevisio voi yhä palvella artistin uraa. Viime syksyn Tanssii tähtien kanssa istui balettitaustaisen poptähden pirtaan kuin mikrofoni Madonnalle.
Siinä Tuure Boelius teki läpimurron teinikomeetasta koko kansan suosikiksi.
Showihminen
I’m a put on a show kind of girl, olen tyttö joka pistää pystyyn shown. Britney Spearsin Circus raikaa mutta Tuure Boelius seisoo studion lattialla hievahtamatta.
Lapsena Boelius pisti kaikissa mahdollisissa tilanteissa pystyyn shown. Helppoa paikallaan oleminen ei ole vieläkään, mutta kahdeksan tuntia seisaallaan menee tänään hujauksessa. Body paintingin eli vartalomaalauksen maailmanmestari Riina Laine maalaa poptähden ylävartaloon taivaankappaleita sateenkaaren väreissä.
Boelius on valinnut maalauksen aiheen itse. Sateenkaareen kätkeytyy viesti, jonka voimin hän ponnisti tähtitaivaalle: marginaaliin ahdettujen ihmisten syrjimiselle on tultava loppu.
Puheenaihe
Ensimmäiset isot otsikot tulivat Tom of Finland -musikaalin aikoihin. Lokakuussa 2016 Boelius julkaisi Youtubessa videon, jossa kertoi olevansa homo.
Boelius latasi videon verkkoon kesken koulupäivän ruokalassa. Hän sanoo, ettei videon kuvaaminen ja julkaiseminen lopulta jännittänyt ”hirveästi”.
– Tiesin etukäteen, millainen reaktio olisi. En kuvannut videota itseäni vaan muita varten. Olin siinä kohtaa jo päättänyt, että teen sen.
– Unelmani oli saada joskus listaykkönen. 12 tuntia myöhemmin minulla oli sellainen.
QX Gay -gaala palkitsi hänet vuoden homona. Kansanedustaja Jari Ronkainen (ps.) arvosteli 16-vuotiaan valintaa haitalliseksi. Seurasi kohu.
Pop-ikonit ovat ikoneja kolmesta syystä. He tekevät ihmisten yhteiseen tajuntaan iskostuvia hittejä, ravistelevat yhteiskunnan normeja ja näyttävät ikonisilta.
Kohun jälkeen nämä tunnuspiirteet alkoivat hahmottua. Tuure Boelius oli nyt valtakunnallinen puheenaihe, joka ravisteli kansan syvimpien rivien asenteita. Hänellä oli myös heti tunnistettava, oma tyyli.
Enää puuttui megahitti.
Listaykkönen
– Minulta kysyttiin haastattelussa, mikä on unelmani. Sanoin, että haluan tehdä joskus listaykkösen. Kaksitoista tuntia myöhemmin minulla oli sellainen, Boelius muistelee.
Single oli Eikö sua hävetä ja vuosi 2017.
– Olin 16-vuotias ja minulla nousi kusi päähän. Aloin laiminlyödä läheisiä ja pyöriä itseni ympärillä.
Boeliuksesta tuntui huumaavalta, että se, mistä hän oli unelmoinut, oli yhtäkkiä totta.
– Menin Cheekin ohi listalla. Se oli ihan kreisiä!
Koulukiusatusta lapsesta tuli teinisensaatio. Boelius sanoo tiedostaneensa, ettei ollut enää oma itsensä, ja marssineensa psykologin vastaanotolle. Siellä hän pystyi järkeistämään julkisuushuumaa.
Vaikuttaja
David Bowie, Madonna ja Prince nousivat ikoneiksi yhdistämällä pahennuksen herättämisen ja tarttuvan popmusiikin. Siten myös Tuure Boeliuksen ura sai siivet.
Levy-yhtiö ei halunnut julkaista Lätkäjätkä-Villeä. Artisti vaati sen julkaisuun. Nyt hänellä on paljon valtaa brändiinsä.
Lätkäjätkä-Ville (2018) nosti pöydälle järkälemäisen kansallistabun, jääkiekkomaailman homoseksuaalisuuden. Kappaleen ilmestyminen ja promotoiminen MM-kisojen aikaan ei ollut sattumaa.
– Tiesin, että osa ihmisistä raivostuu, kun menen telkkariin puhumaan homoista lätkämaailmassa ja seuraavana päivänä on Leijonien matsi. Olin onnellinen, että siitä heräsi iso kohu.
Urheilumaailman ahdasmielisyydestä tuli valtakunnallinen puheenaihe. Vaikka yksikään miesjääkiekkoilija ei ole tullut julkisesti kaapista, Boelius kertoo saaneensa lätkäjätkiltä viestejä, joissa he kertovat homoudestaan.
– Osa on ollut, että siisti veto! Jotkut taas kehuneet ”frendin puolesta”.
Boelius osui yhteiskunnan hermojärjestelmään ja löysi tiensä koko kansan kollektiiviseen tajuntaan. Se on teini-ikäiseltä tähdeltä Suomen oloissa taikatemppu.
Boeliuksen mukaan levy-yhtiön pomot eivät olisi halunneet julkaista Lätkäjätkä-Villeä. Artisti kuitenkin vaati sen julkaisuun. Siksi hänellä on nyt paljon valtaa brändiinsä.
– Levy-yhtiölle on tullut yhä selvemmäksi, että mun yli ei kävellä.
Lasikaton rikkoja
Maailma on avartunut, mutta kaukana valmiista. Tubevideoillaan Boelius joutuu yhä todistelemaan, että on sukupuoli-identiteetiltään mies, vaikka pitää meikkaamisesta. Pohjois-Karjalassa uskonnollinen yhteisö boikotoi hänen koulukonserttiaan.
Jos työntekijä kieltäytyisi työpaikalla tekemästä yhteistyötä kollegansa kanssa tämän seksuaalisuuteen vedoten, hän syyllistyisi syrjintärikokseen. Popteollisuuden työntekijöitä eivät syrjintälait suojaa.
Ilman lähipiiriä taisteleminen voisi olla hankalaa. Perhe – vanhemmat ja sisko – ovat aina tukeneet häntä. Manageri on Boeliuksen lapsuudenystävä ja seuraa häntä käytännössä kaikkiin työhön liittyviin tilaisuuksiin.
Jos vihapuhe ja syrjintä ahdistavat yksityishenkilö Tuurea, hän ei sitä kerro. Pop-idoli Tuure Boelius hymyilee sitä leveämmin, mitä äänekkäämpiä ”heitterit” eli vihaajat ovat.
Vain harva edellisen sukupolven tähti uskalsi kuulua avoimesti vähemmistöön. Jotkut eivät rohkene vieläkään.
Kun seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva poptähti vaikenee identiteetistään, hän antaa ymmärtää, että vähemmistöön kuulumisessa on jotakin hävettävää.
Eikö sua hävetä, Tuure Boelius kysyy ykköshitillään. Kysymys on Boeliuksen keino kääntää peili heittereitä vastaan – todeta, ettei todellakaan hävetä.
Yhtäältä yhteiskunnan asennemuutos on tapahtunut hänen ansiostaan. Toisaalta aika on kypsä.
– Joillekin taistelu ollut miljoona kertaa pahempi kuin minulle, hän toteaa.
Boelius arvelee, ettei vähemmistöihin kuuluvien popmuusikoiden tarvitse enää tulla erikseen kaapista.
– Ainakin toivon, että ei. Voit tulla johonkin tilaan vain yhden kerran ekaa kertaa. Jos oon jonkun mielestä ollut eka, en usko että kenenkään tarvitsee enää olla.
Vähemmistöjen ääni
Managerin kännykkä soittaa Antti Tuiskua. Paan täysille luureihin sen laulun jonka voima vie mut mukanaan.
Kun Tuure Boelius on vapaapäivänä kotonaan Helsingin keskustassa, hänkin tekee niin: vääntää Britney Spearsin kaakkoon ja hyppii ympäri 30 neliön yksiötään.
– Olen hyperaktiivinen. Kun kamerat ovat päällä, se korostuu.
Hänellä todettiin keskittymishäiriö, kun koulussa oli oppimisvaikeuksia.
– Kaikki huomasivat, että poikkean porukasta, mutta en saanut ymmärrystä. Minua yritettiin painaa muottiin, vaikka kaikki näkivät kilometrin päähän, ettei se ole mahdollista.
Lääkäri kysyi, tehdäänkö testi. Boeliuksella todettiin lievä adhd.
Diagnoosin ansiosta koulusta tuli Boeliukselle helpompaa. Yläasteen opettaja ymmärsi lasta paremmin kuin yksikään opettaja aiemmin. Boelius valmistui peruskoulusta keskiarvolla 6,9.
Hän päätti pitää välivuoden. Menestyksen vuoksi se on nyt venähtänyt kolmeksi välivuodeksi.
– Aluksi ajattelin, etten ikinä mene kouluun, mutta ei se enää ole mahdoton ajatus.
Aikuinen
Einespastat ovat olennainen osa citysinkun ruokavaliota. Vartalomaalaus on valmis, joten sateenkaaren värinen Boelius lämmittää mikrossa spagettiaterian ja juo pahvimukista yrmeäksi lionnutta mustaa teetä.
Tuure Boelius täytti tämän vuoden alussa 18 vuotta. Se ei tuntunut hänen mukaansa juuri missään. Hän näyttää 15-vuotiaalta mutta analysoi brändiään kuin neljäkymppinen.
– Olen vielä niin nuori, että puoli vuotta tuntuu pitkältä ajalta!
Kun ihminen rakentaa työuraa 14-vuotiaasta lähtien, muuttaa omaan kotiin 16-vuotiaana ja joutuu julkisuuden riepoteltavaksi, hänen on pakko aikuistua.
– Tunnen, että olen keskimääräistä ikäistäni kypsempi. Itsenäistyin nuorena ja minun täytyi ottaa itsestäni vastuu. Minulla ei ole omanikäisiäni ystäviä ja olen aina liikkunut paljon vanhempien kanssa.
Silti: varhaiskypsyyteen kuuluu tietoisuus omasta epäkypsyydestä. Mä oon niin naiivi, Boelius laulaa sinkullaan.
– Olen vielä niin nuori, että puoli vuottakin tuntuu pitkältä ajalta.
– Kuvasin asiattoman vastausvideon netissä huuteleville jonneille. Sitä en tekisi uudestaan.
Julkkis
Yhden muutoksen täysi-ikäisyys on tuonut: Tuure Boelius pääsee baariin. Juorulehdet ovat alkaneet noteerata hänen liikkumisensa yöelämässä.
Baarissa käy yksityishenkilö Tuure eikä idoli Tuure Boelius, ja lehdissä hän näkisi mieluummin jälkimmäisen. Nuoreen ikään on kuitenkin mahtunut niin monta vuotta julkisuutta, että läksy on mennyt perille – kaikkeen ei voi vaikuttaa.
Boelius ajoittaa kauppareissut keskipäivään, jolloin kaupungilla on vähiten ihmisiä.
Boelius ajoittaa kauppareissut keskipäivään, jolloin kaupungilla on vähiten ihmisiä. Maan suurimmaksi tähdeksi haluava ei kuitenkaan voi edes silloin ajatella olevansa vapaalla.
Kadulla hän suostuu selfie-pyyntöihin. Jos hän viettää iltaa kavereidensa kanssa, saattaa vastaus joskus olla: just nyt ei ole paras hetki.
Vaikka oman julkisuuskuvan tarkkailu voi olla vastenmielistä, sitä on pakko tehdä. Kun Boelius aamulla herää, hän menee Googleen ja katsoo, mitä hänestä on kirjoitettu vuorokauden aikana.
– Jos olisi joku kohu, siitä pitäisi tietää ensimmäisten joukossa. Toisaalta olen kohunhakuinen.
Niin. Lätkäjätkä-Ville, kaapista ulos tuleminen tubevideolla ja kaikki ne kerrat, kun Boelius on hymy huulillaan rikkonut miehille annettuja kaavoja, ovat olleet tietoista härnäämistä.
– Tiesin myös, että kun menen Emma-gaalaan tällingissä,
siitä nousee haloo.
Visionääri
Poptähteys on kurinalaista, kovaa työtä. Manageri huolehtii, että aamu-uninen Boelius herää tarpeeksi aikaisin ja on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hän on töissä tämän toiminimellä, ei levy-yhtiöllä. Ratkaisun tarkoitus on mahdollistaa Boeliukselle kontrolli omaan tähteyteensä.
Aamulla Boelius katsoo Googlesta, mitä hänestä on kirjoitettu vuorokauden aikana.
Muusikoillakin on ammattiliittonsa ja jopa työehtosopimuksensa, syystäkin: populaarikulttuurin historia on täynnä tarinoita siitä, kuinka isot kihot ovat lypsäneet idoleiden levymyynnin omaan taskuunsa.
Silti harva muusikko saa keikoistaan edes minimisuosituksen verran palkkiota. Asemansa vakiinnuttaneen tähden tulot riippuvat pitkälti siitä, millaiset neuvottelutaidot hänellä ja hänen taustakoneistollaan on.
Boeliuksen raha-asiat neuvottelee hänen isänsä. Boelius on tarkka siitä, että saa työstään reilun korvauksen, mutta pitää rahasta veivaamista ammattinsa pitkästyttävimpänä puolena.
– Joissain asioissa minusta maalautuu vääränlainen kuva. Oikeasti olen diippi tyyppi.
Imagostaan ja taiteellisesta suunnastaan hänellä sen sijaan on tarkka visio. Boelius on poptähtenä huippumoderni, mutta hänessä on tuulahdus alkuperäisten kaavat rikkoneiden supertähtien, kuten Kate Bushin, David Bowien ja Madonnan, mysteeriä: sirkeä energia ja kimaltava pinta yhdistyvät salaperäiseen syvällisyyteen.
– Joissain asioissa minusta maalautuu erilainen kuva kuin olen. Oikeasti olen tosi diippi tyyppi. Mietin paljon ja tunnen useat asiat herkästi, hän sanoo.
Boeliuksen musiikkia on helppo arvostella siitä, ettei se ole ”hyvää”. Nettipalstojen kyökkikriitikot naureskelevat konepopille, jonka tekemiseen he epäilevät sen esittäjän tuskin itse osallistuneen.
Hän tietää, että omien kappaleiden kirjoittaminen pitää oppia ennen kuin sitä voi tehdä. Täytyy kirjoittaa paljon, tulla hyväksi.
– En ole vielä niin taitava, että pystyisin itse kirjoittamaan biisit kokonaan. Mutta olen mukana prosessissa ja tarkka siitä, mitä levylle päätyy. Vihaan rakastaa sua -biisin koko idea on musta lähtöisin.
Laulutaitoakin on kritisoitu.
– Tiedän hyvin, etten ole kaikkien mielestä uskottava. En oo Adele enkä koskaan tuu olemaan. Laulajalla ja artistilla on kuitenkin vissi ero. Britney on artisti, Amy Winehouse laulaja.
Aina kun flippaan, peto on irti.
Managerin kännykkä soittaa kappaleen, josta alkoi kaikkien aikojen suomalainen pop-comeback.
Antti Tuisku on juuri sellainen superiso artisti, jollaiseksi Tuure Boelius haluaa. Heitä verrataan jatkuvasti toisiinsa, mutta Boelius pitää rinnastusta keinotekoisena. Toisaalta Tuiskun urasta kelpaa ottaa mallia.
– Hän oli superiso uransa alussa ja sitten floppasi, mutta nosti itsensä uudestaan huipulle. Ja uudisti popmusan ihan täysin.
Toissa keväänä Tuisku pyysi Boeliuksen lämmittelijäkseen
Hartwall Areenalle. Sille tarjoukselle itseään kunnioittava artisti ei sano ei,
vaikka olisi 39 asteen kuumeessa. Boelius veti energisen setin, pyörtyi lavan
taakse ja joutui sairaalaan.
Kameleontti
Kilpailu popteollisuudessa on niin kiihkeää, että Boelius vertaa listasijoitusten ja suoratoistojen tavoittelemista urheilukisoihin. Hän kuvailee kilpailuviettiään kovaksi.
Boelius ei ole ikinä kuullut kenenkään sanovan olympialaisissa, että tavoite on olla kolmas. Silti hän ei mielestään kilpaile niinkään muita kuin itseään vastaan.
Kuka on hänen pahin kilpailijansa?
Boelius miettii pitkään. Piirit ovat pienet, joten sanat on aseteltava tarkkaan.
– Tämä on ehkä vaarallinen mielipide, mutta siihen mitä edustan liittyy tietynlainen nuoruus. En tiedä, onko Suomessa tällä hetkellä artistia, joka edustaa selkeästi samaa tyyliä, hän muotoilee.
– Ehkä Benjamin Peltonen?
Yksi asia on selvä: samaan tyyliin ei parane jämähtää. Kestoikoneita yhdistää uudistuminen, ja jos Tuure Boelius haluaa suurimmaksi, hänen on kyettävä samaan.
Artistin pitää osata kasvaa faniensa kanssa. On enää silmänräpäys siihen, kun sekä Boelius että hänen ihailijansa uivat syvällä aikuisuudessa.
Ura rakennetaan kuitenkin levy kerrallaan, ja kohta on esikoisen aika.
– Tämä suunta tuntuu nyt luontevalta. Tiedän, että jos nyt kääntäisin kelkkaa ihan superisti ja suuntaisin tummasävytteisempään popmusiikkiin, se saattaisi viedä potentiaalista kuulijakuntaa, Boelius aprikoi.
On jo varmaa, että etkojen ja jatkojen yhteislauluissa kaikuvat vielä pitkään hänen riiminsä – varsinkin superhitin, joka muutti maailmaa:
Lätkäjätkä-Ville, mites se nyt silleen mua, pussas mua?
Ja jos kaikki menee hyvin, koko Olympiastadion laulaa niitä jo kymmenen vuoden päästä.